Eikka Lehtosaari – rikoshistoria, vankeus ja vapautuminen

Eikka Lehtosaari on nimi, joka liittyy vahvasti Suomen 2000-luvun alun rikoshistoriaan. Hänet tunnetaan ennen kaikkea Lahdessa vuonna 2000 tapahtuneesta kolmoismurhasta, jossa kolme moottoripyöräjengeihin kuulunutta miestä ammuttiin kuoliaaksi ravintolassa. Lehtosaari tuomittiin teosta elinkautiseen vankeuteen, ja hänen vankeutensa kesti käytännössä yli kaksi vuosikymmentä.

Lehtosaaren tapaus on jäänyt suomalaisten mieleen useasta syystä. Rikokset olivat poikkeuksellisen vakavia, tapahtumapaikka oli julkinen ravintola ja tapahtumien taustalla oli järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittynyt väkivaltainen konflikti. Myöhemmin Lehtosaari tuli tunnetuksi myös vankeusaikaisista haastatteluistaan, joissa hän puhui pitkäaikaisvangin arjesta ja siitä, miten vaikealta yhteiskuntaan palaaminen alkoi vuosien jälkeen tuntua.

Eikka Lehtosaarta käsiteltäessä on kuitenkin tärkeää pitää mielessä, ettei kyse ole vain rikoksentekijän elämäntarinasta. Tapahtumissa kuoli kolme ihmistä, ja rikosten seuraukset jäivät pysyvästi myös heidän läheistensä elämään.

Kuka Eikka Lehtosaari on?

Eikka Pekka Lehtosaari tuli valtakunnallisesti tunnetuksi Lahden vuoden 2000 kolmoismurhan yhteydessä. Hän kuului tuolloin rikollisryhmien ympärille muodostuneeseen maailmaan ja toimi Rogues Gallery -nimisen ryhmän varapresidenttinä.

Lehtosaaren varhaisesta elämästä, koulutuksesta tai perhetaustasta ei ole julkisuudessa samalla tavalla luotettavasti vahvistettua tietoa kuin hänen rikostuomiostaan. Siksi hänen henkilökuvaansa ei ole perusteltua täydentää arvailuilla.

Julkisuudessa hänen elämänsä tunnetuin vaihe alkaa käytännössä järjestäytyneen rikollisuuden piiristä ja johtaa Lahden pizzeriamurhiin, elinkautiseen vankeuteen sekä lopulta ehdonalaiseen vapautumiseen.

Lahden pizzeriamurhat tapahtuivat tammikuussa 2000

Lahden rikostapaus tapahtui 18. tammikuuta 2000. Samana päivänä Lahden käräjäoikeudessa käsiteltiin moottoripyöräjengien aiempaa aseellista välikohtausta.

Oikeudenkäynnin ruokatauolla osa osapuolista siirtyi läheiseen ravintolaan. Pian paikalle saapui aseistautuneita miehiä, ja ravintolassa alkoi ampuminen.

Pertti Hämäläinen tuli sisään katkaistun haulikon kanssa, mutta ase lakkasi toimimasta yhden laukauksen jälkeen. Tämän jälkeen ravintolaan tulivat Eikka Lehtosaari ja Sami Koivula. Heidän käsiaseillaan ammuttiin useita laukauksia.

Kolme ihmistä sai surmansa. Uhrit olivat Bandidos MC puheenjohtaja Björn Isaksson, Bandidos-jäsen Sakke Pirra ja Black Rhinos -kerhon presidentti Juha Jalonen.

Tapaus järkytti Suomea paitsi kolmen kuolonuhrin vuoksi myös siksi, että väkivalta tapahtui julkisessa ravintolassa muiden ihmisten läsnä ollessa.

Eikka Lehtosaari sai elinkautisen tuomion

Oikeuskäsittelyn seurauksena Eikka Lehtosaari ja Sami Koivula tuomittiin kolmesta murhasta elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.

Elinkautinen on Suomen rikosoikeuden ankarin rangaistus. Sen pituutta ei määrätä tuomion yhteydessä tarkaksi vuosimääräksi samalla tavalla kuin määräaikaisessa vankeusrangaistuksessa.

Lehtosaaren tapauksessa vankeus muodostui poikkeuksellisen pitkäksi. Kun hänen ehdonalainen vapautumisensa lopulta lähestyi, hän oli viettänyt vangittuna ja vankilassa yli 20 vuotta.

Pitkä tuomio teki hänestä myöhemmin yhden tunnetuimmista suomalaisista pitkäaikaisvangeista.

Rogues Gallery ja Eikka Lehtosaaren asema

Lehtosaari kuului Rogues Gallery -nimiseen rikollisryhmään ja toimi sen varapresidenttinä.

Suomessa moottoripyöräjengeihin ja muihin rikollisryhmiin liittynyt väkivalta oli erityisen näkyvä julkinen ilmiö 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Useat ryhmät ajautuivat väkivaltaisiin konflikteihin, joissa käytettiin myös ampuma-aseita.

Lahden tapahtumat olivat yksi tämän kehityksen vakavimmista esimerkeistä.

On kuitenkin tärkeää käyttää ryhmistä ja henkilöiden asemista täsmällisiä nimityksiä. Verkossa Lehtosaaresta käytetään toisinaan erilaisia johtajatitteleitä, mutta luotettavasti dokumentoidun tiedon mukaan hän oli Rogues Galleryn varapresidentti.

Lehtosaari tuli tunnetuksi myös vankilahaastatteluista

Vakavasta rikoshistoriastaan huolimatta Eikka Lehtosaari ei pysynyt koko vankeusaikaansa täysin poissa julkisuudesta.

Hän esiintyi useissa vankilaelämää käsitelleissä haastatteluissa ja dokumenteissa. Niissä hän puhui muun muassa eristyksestä, vartijoista, vankien kohtelusta ja pitkäaikaisvangin arjesta.

Vuonna 2008 hän oli Riihimäen vankilan varmuusosastolla. Myöhemmin hänen olosuhteensa muuttuivat, ja vuonna 2014 hän oli Kylmäkosken vankilan avo-osastolla.

Haastattelut tekivät Lehtosaaresta poikkeuksellisen tunnetun myös sellaisten suomalaisten keskuudessa, jotka eivät olleet seuranneet alkuperäistä oikeudenkäyntiä.

Vankilaoloja koskevat näkemykset olivat Lehtosaaren omia kokemuksia

Lehtosaari arvosteli julkisesti joidenkin vankiloiden toimintatapoja ja kertoi kokeneensa väkivaltaista sekä alistavaa kohtelua.

Hän teki vuosien aikana myös kanteluita ja rikosilmoituksia.

Tällaisia väitteitä käsiteltäessä on tärkeää erottaa toisistaan henkilön oma kokemus ja riippumaton arvio koko järjestelmän toiminnasta. Lehtosaaren puheenvuorot kertovat ennen kaikkea siitä, miten hän itse koki vankeutensa.

Samalla keskustelu nosti esiin periaatteellisen kysymyksen siitä, millaiset oikeudet vangilla säilyvät vakavasta rikostuomiosta huolimatta.

Suomessa vankeusrangaistuksen tarkoituksena on vapauden menettäminen, mutta vangit eivät menetä kaikkia perusoikeuksiaan.

Vuoden 2014 haastattelu teki vahvan vaikutuksen

Vuonna 2014 Lehtosaari oli istunut elinkautistaan jo runsaat 14 vuotta.

Hän puhui tuolloin avoimesti siitä, ettei kokenut itseään valmiiksi palaamaan yhteiskuntaan. Hänen mukaansa suora siirtyminen vankilasta tavalliseen siviilielämään voisi olla katastrofi.

Kommentti herätti paljon huomiota, koska se haastoi tavallisen käsityksen siitä, että vanki odottaisi vain mahdollisuutta päästä vapaaksi.

Todellisuudessa hyvin pitkä vankeusaika voi tehdä ympäröivästä yhteiskunnasta vieraan.

Kun ihminen elää vuosia tiukasti säädellyssä ympäristössä, tavallisetkin valinnat voivat alkaa tuntua vaikeilta.

Pitkä vankeus muuttaa suhdetta tavalliseen arkeen

Vankilassa päivärytmi määräytyy pitkälti järjestelmän sääntöjen mukaan.

Heräämisajat, liikkuminen, ruokailut, tapaamiset ja työtoiminta tapahtuvat tarkasti määritellyissä puitteissa. Vapaudessa ihminen joutuu tekemään nämä ratkaisut itse.

Pitkäaikaisvangille muutos voi olla suuri.

Yli 20 vuoden aikana suomalainen yhteiskunta muuttui lisäksi valtavasti. Lehtosaaren joutuessa vankilaan älypuhelimia tai nykyisen kaltaista sosiaalista mediaa ei ollut.

Kun hänen vapautumisensa lähestyi, pankkipalvelut, työnhaku, viranomaisasiointi, yhteydenpito ja suuri osa arjen palveluista olivat siirtyneet verkkoon.

Yhteiskunnan muutos vaikeutti vapautumisen ajatusta

Lehtosaari puhui haastatteluissa myös siitä, kuinka oudolta muuttunut teknologia ja ihmisten toimintatavat näyttivät pitkän vankeuden jälkeen.

Tämä on yksi pitkäaikaisvangin vapautumiseen liittyvistä käytännön ongelmista.

Kyse ei ole vain siitä, osaako henkilö noudattaa lakia. Hänen täytyy myös pystyä:

• hoitamaan raha-asioita
• käyttämään digitaalisia palveluita
• löytämään asunto
• etsimään työtä
• rakentamaan uusia sosiaalisia suhteita
• toimimaan ilman vankilan tarkkaa päivärytmiä.

Jos nämä taidot ovat heikentyneet vuosikymmenten aikana, paluu yhteiskuntaan voi olla huomattavan vaikea.

Lehtosaari kritisoi kuntoutuksen riittävyyttä

Vankeusaikaisissa haastatteluissaan Lehtosaari arvosteli myös sitä, miten pitkäaikaisvankeja valmisteltiin hänen kokemuksensa mukaan vapauteen.

Hän nosti esiin työnteon, arkisten taitojen ja kuntoutuksen merkityksen.

Rikosseuraamusjärjestelmän näkökulmasta kuntouttavalla toiminnalla on tärkeä tehtävä. Tarkoituksena ei ole poistaa tuomitun vastuuta rikoksesta, vaan vähentää todennäköisyyttä sille, että hän syyllistyy vapautumisensa jälkeen uusiin rikoksiin.

Koulutus, työtoiminta, päihdekuntoutus ja vaiheittainen vapautuminen voivat kaikki tukea tätä tavoitetta.

Lehtosaaren tapaus teki kysymyksestä suomalaiselle yleisölle konkreettisen.

Kylmäkosken avo-osasto merkitsi muutosta

Vuonna 2014 Lehtosaari oli Kylmäkosken vankilan avo-osastolla.

Siellä hänen arkensa oli hyvin erilaista kuin varmuusosastolla. Hän osallistui esimerkiksi siivoustehtäviin ja toimi viikonloppuisin kirjastonhoitajana.

Lehtosaari suhtautui Kylmäkosken kuntouttavaan toimintaan myönteisemmin kuin moniin aiempiin kokemuksiinsa eri vankiloissa.

Avoimemmat olosuhteet kuuluvat usein vaiheeseen, jossa vangin kykyä toimia suuremman vastuun kanssa arvioidaan ja valmistautumista mahdolliseen vapautumiseen lisätään.

Poistumisluvat olivat askel kohti normaalia elämää

Pitkän vankeusajan jälkeen Lehtosaari sai myös poistumislupia.

Vuoden 2014 julkisuudessa käsiteltiin hänen ensimmäistä yön yli kestänyttä poistumistaan Helsinkiin pitkään aikaan.

Poistumislupa voi pitkäaikaiselle vangille olla merkittävä osa asteittaista paluuta yhteiskuntaan. Se antaa mahdollisuuden harjoitella liikkumista ja asiointia vankilan ulkopuolella hallituissa olosuhteissa.

Lehtosaaren tapauksessa poistumiseen liittyi kuitenkin myös yhteydenpito vanhoihin tuttaviin rikollispiireistä, mikä herätti luonnollisesti kysymyksiä hänen sosiaalisista verkostoistaan.

Helsingin hovioikeus päätti ehdonalaisesta vapautumisesta

Merkittävä käänne tapahtui toukokuussa 2019.

Helsingin hovioikeus hyväksyi Eikka Lehtosaaren hakemuksen päästä ehdonalaiseen vapauteen.

Päätöksen mukaan vapautuminen tapahtuisi maaliskuussa 2020. Siihen mennessä hän olisi ollut vangittuna yli 20 vuotta.

Näin pitkä vankeusaika oli huomattava myös elinkautiseen tuomittujen joukossa.

Päätös ei tarkoittanut, että hänen saamansa murhatuomiot olisi arvioitu uudelleen tai että rikoksia olisi pidetty myöhemmin vähemmän vakavina.

Kyse oli rangaistuksen täytäntöönpanon vaiheesta.

Mitä ehdonalainen vapaus tarkoittaa?

Ehdonalainen vapaus ei tarkoita sitä, että rangaistus yksinkertaisesti lakkaisi olemasta.

Se kuuluu vankeusrangaistuksen suorittamiseen.

Vangittu päästetään takaisin yhteiskuntaan tietyin ehdoin, ja joissakin tapauksissa hän voi olla valvonnassa. Koeajan aikana tapahtuvat uudet rikokset voivat vaikuttaa myöhempään oikeudelliseen arviointiin.

Ehdonalaisen vapautumisen tavoitteena on tehdä yhteiskuntaan palaamisesta hallitumpaa kuin tilanteessa, jossa hyvin pitkän tuomion suorittanut henkilö siirtyisi suoraan täydestä vankeudesta ilman vaiheittaista valmistautumista täysin vapaaseen elämään.

Eikka Lehtosaari vapautui yli 20 vuoden jälkeen

Lehtosaaren ehdonalaisen vapautumisen ajankohdaksi määrättiin maaliskuu 2020.

Hänen elämänsä oli tuolloin muuttunut perusteellisesti verrattuna vuoteen 2000.

Vankeuden aikana kokonainen sukupolvi oli kasvanut aikuiseksi ja suomalainen yhteiskunta oli digitalisoitunut. Samalla Lehtosaari itse oli vanhentunut yli kaksi vuosikymmentä vankilan sisällä.

Tällainen ajanjakso kattaa suuren osan aikuisen elämästä.

Tämä selittää osaltaan, miksi Lehtosaaren kommentit vapautumisen vaikeudesta saivat niin paljon huomiota.

Mitä Eikka Lehtosaari tekee nykyään?

Eikka Lehtosaaren elämästä vapautumisen jälkeen on vain rajallisesti luotettavasti vahvistettua julkista tietoa.

Hänen nykyisestä asuinpaikastaan, työstä, parisuhteesta tai perhe-elämästä ei ole syytä esittää tarkkoja väitteitä ilman luotettavaa vahvistusta.

Vapautumisen jälkeen Lehtosaari on ollut selvästi vähemmän esillä valtakunnallisessa mediassa kuin vankeusaikanaan.

Tämä on myös yksityisyyden kannalta ymmärrettävää. Kun ihminen on suorittanut rangaistuksensa ja palannut yhteiskuntaan, kaikki hänen myöhempään arkielämäänsä liittyvät asiat eivät automaattisesti ole julkista tietoa.

Eikka Lehtosaaren ikästä ei kannata tehdä tarkkaa arvausta

Vanhoissa rikosuutisissa on kerrottu Lehtosaaren ikä tapahtuma-aikana, mutta täsmällistä syntymäpäivää ei ole tarpeen päätellä epäsuorasti.

Tämä on hyvä esimerkki lähdekritiikistä.

Jos henkilön tarkkaa syntymäaikaa ei ole luotettavasti julkaistu, sitä ei pidä rakentaa laskemalla vanhasta uutisesta mahdollinen syntymävuosi ja esittämällä tulosta varmana faktana.

Rikoshistoriasta kirjoitettaessa faktantarkkuus on tärkeämpää kuin elämäkerran keinotekoinen täydentäminen.

Uhrien näkökulma on pidettävä mukana

Eikka Lehtosaaresta on muodostunut suomalaisessa rikosjulkisuudessa vahva henkilöhahmo osittain hänen haastattelujensa vuoksi.

Tämä voi johtaa helposti siihen, että huomio siirtyy rikoksen tekijään.

Lahden pizzeriamurhissa kuoli kuitenkin kolme ihmistä: Björn Isaksson, Sakke Pirra ja Juha Jalonen.

Heidän kuolemansa ovat koko tapauksen keskeisin seuraus.

Myös heidän läheisensä joutuivat elämään rikoksen seurausten kanssa. Tämä näkökulma jää helposti rikoshistoriallisessa sisällössä taka-alalle, jos huomio keskittyy vain rikoksentekijän persoonaan, vankeuteen ja myöhempään elämään.

Rikoksentekijää ei pidä romantisoida

True crime -sisältöjen suosio on lisännyt kiinnostusta vanhoihin suomalaisiin rikostapauksiin.

Samalla syntyy riski siitä, että rikoksiin syyllistyneistä henkilöistä tehdään kiinnostavia antisankareita.

Eikka Lehtosaaren tapauksessa on täysin perusteltua käsitellä hänen vankeuttaan, julkisia haastattelujaan ja vapautumistaan. Näitä asioita voidaan käyttää myös rikosseuraamusjärjestelmän tarkasteluun.

Silti hänen tunnettuutensa lähtökohtana ovat kolme murhaa.

Tämä fakta ei muutu sen perusteella, kuinka paljon hän myöhemmin puhui vankilaolosuhteista tai kuntoutuksesta.

Voiko ihminen muuttua vankilassa?

Lehtosaaren pitkä vankeusaika nostaa esiin vaikean kysymyksen siitä, voiko vakavaan rikokseen syyllistynyt ihminen muuttua.

Tähän ei ole yksinkertaista vastausta.

Rikosjärjestelmässä rangaistuksen yksi tarkoitus on asettaa tekojen vakavuudelle seuraamus. Toisaalta järjestelmässä pyritään myös siihen, ettei vapautuva henkilö jatka rikollista elämäntapaa.

Jos ihminen vapautuu yhteiskuntaan vuosien tai vuosikymmenten jälkeen, yhteiskunnan turvallisuuden kannalta on tärkeää, että hänellä on mahdollisimman hyvät valmiudet rikoksettomaan elämään.

Kuntoutuksen tukeminen ei siksi tarkoita rikoksen vähättelyä.

Miksi pitkäaikaisvangin kuntouttaminen on myös turvallisuuskysymys?

Vankeja voidaan tarkastella helposti vain rangaistuksen näkökulmasta.

Useimmat vangit kuitenkin palaavat joskus yhteiskuntaan.

Jos henkilö vapautuu ilman asuntoa, toimeentuloa, sosiaalisia suhteita tai arkisia taitoja, riski syrjäytymiseen ja mahdollisesti uuteen rikollisuuteen voi kasvaa.

Tämän vuoksi vankeusaikana tehtävällä kuntoutuksella on merkitystä myös muun yhteiskunnan kannalta.

Lehtosaaren tapaus on kiinnostava juuri siksi, että hän itse kuvasi pitkän vankeuden tehneen ajatuksesta palata tavalliseen elämään pelottavan.

Mitä Eikka Lehtosaaresta tiedetään varmasti?

Luotettavasti dokumentoidut keskeiset tiedot voidaan tiivistää seuraavasti:

• hänen nimensä on Eikka Pekka Lehtosaari
• hän kuului Rogues Gallery -rikollisryhmään
• hän toimi ryhmän varapresidenttinä
• Lahden pizzeriamurhat tapahtuivat tammikuussa 2000
• kolme ihmistä ammuttiin kuoliaaksi
• Lehtosaari ja Sami Koivula osallistuivat ampumiseen
• Lehtosaari tuomittiin kolmesta murhasta elinkautiseen vankeuteen
• hän vietti vangittuna yli 20 vuotta
• hän esiintyi vankeuden aikana julkisissa dokumenteissa ja haastatteluissa
• hän kertoi vuonna 2014 kokevansa, ettei ollut valmis suoraan siviilielämään
• Helsingin hovioikeus hyväksyi hänen ehdonalaiseen vapauttamisensa vuonna 2019
• vapautumisajankohdaksi määrättiin maaliskuu 2020.

Sen sijaan vapautumisen jälkeisestä yksityiselämästä ei ole yhtä kattavaa varmennettua julkista tietoa.

Usein kysytyt kysymykset Eikka Lehtosaaresta

Kuka Eikka Lehtosaari on?

Eikka Lehtosaari on suomalainen mies, joka tunnetaan erityisesti vuoden 2000 Lahden pizzeriamurhista. Hänet tuomittiin kolmesta murhasta elinkautiseen vankeuteen.

Mitä Eikka Lehtosaari teki?

Lehtosaari osallistui aseelliseen hyökkäykseen lahtelaisessa ravintolassa. Ampumisessa kuoli kolme moottoripyöräjengeihin liittynyttä miestä.

Keitä Lahden pizzeriamurhissa kuoli?

Uhrit olivat Björn Isaksson, Sakke Pirra ja Juha Jalonen.

Kuinka kauan Eikka Lehtosaari oli vankilassa?

Hänen vankeutensa kesti käytännössä yli 20 vuotta ennen ehdonalaista vapautumista.

Milloin Eikka Lehtosaari vapautui?

Helsingin hovioikeus päätti vuonna 2019 hänen ehdonalaisesta vapautumisestaan, jonka ajankohdaksi määrättiin maaliskuu 2020.

Miksi Eikka Lehtosaari pelkäsi vapautumista?

Hän oli elänyt vankilassa yli vuosikymmenen ja koki, ettei ollut tuolloin valmis palaamaan suoraan täysin vapaaseen siviilielämään. Yhteiskunta oli muuttunut voimakkaasti, ja pitkä vankeus oli vaikuttanut hänen arkiseen toimintakykyynsä.

Mihin rikollisryhmään Eikka Lehtosaari kuului?

Hän kuului Rogues Gallery -nimiseen rikollisryhmään ja toimi sen varapresidenttinä.

Mitä Eikka Lehtosaari tekee nykyään?

Hänen nykyisestä työstään tai muusta yksityiselämästään ei ole kattavasti luotettavaa julkista tietoa.

Eikka Lehtosaari osana Suomen rikoshistoriaa

Eikka Lehtosaaren nimi säilyy suomalaisessa rikoshistoriassa ennen kaikkea Lahden vuoden 2000 tapahtumien vuoksi.

Tapaus kuvastaa ajanjaksoa, jolloin järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja moottoripyöräjengeihin liittyneet väkivaltaiset konfliktit nousivat Suomessa näkyvästi otsikoihin.

Lehtosaaren henkilökohtainen tarina sai myöhemmin uuden kerroksen vankiladokumenttien kautta.

Hänen vuosien mittaan antamansa haastattelut tarjoavat näkökulman pitkäaikaisen vankeuden vaikutuksiin, mutta ne eivät muuta rikoshistorian ydintä.

Kolme ihmistä menetti henkensä.

Yhteenveto

Eikka Lehtosaari tunnetaan Suomessa ennen kaikkea vuoden 2000 Lahden pizzeriamurhista. Hän kuului rikollisryhmä Rogues Galleryyn ja toimi sen varapresidenttinä. Ravintolassa tapahtuneessa aseellisessa hyökkäyksessä kuoli kolme ihmistä, ja Lehtosaari tuomittiin kolmesta murhasta elinkautiseen vankeuteen.

Hän vietti vankilassa yli 20 vuotta. Pitkän vankeusaikansa aikana hän esiintyi useissa haastatteluissa ja dokumenteissa, joissa käsiteltiin vankilaoloja, kuntoutusta ja vapautumiseen liittyviä vaikeuksia.

Erityistä huomiota sai hänen vuoden 2014 kommenttinsa, jonka mukaan suora paluu siviilielämään olisi siinä vaiheessa voinut olla hänelle katastrofi. Lausunto kuvasi sitä, kuinka voimakkaasti pitkä vankeus voi muuttaa ihmisen suhdetta vapauteen ja tavalliseen arkeen.

Helsingin hovioikeus hyväksyi Lehtosaaren ehdonalaiseen vapauttamisen vuonna 2019, ja hänen vapautumisajankohdakseen määrättiin maaliskuu 2020. Siihen mennessä vankeutta oli kertynyt yli kaksi vuosikymmentä.

Vapautumisen jälkeisestä elämästä on vain vähän varmasti vahvistettua julkista tietoa, joten hänen nykyiseen työhönsä, asuinpaikkaansa tai perhesuhteisiinsa liittyviä verkkoväitteitä ei ole syytä esittää faktoina ilman luotettavaa lähdepohjaa.

Eikka Lehtosaaren tapaus kiinnostaa edelleen, koska siinä yhdistyvät vakava järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittynyt väkivalta, elinkautinen tuomio, poikkeuksellisen pitkä vankeus ja vaikea kysymys siitä, miten ihminen palaa yhteiskuntaan vuosikymmenten jälkeen.

Samalla tapauksen ydintä ei pidä unohtaa: Lahden tapahtumissa kuoli kolme ihmistä. Heidän kohtalonsa ja rikoksen vaikutukset heidän läheisiinsä ovat yhtä olennainen osa tapausta kuin Lehtosaaren pitkä vankeus ja myöhempi vapautuminen.